Aloitussivu
1940 ja 1950 runojen sivulle

Myrskyn jälkeen metsässä, 16.4.1956


Miksen katkennut kerralla
myrsky kun ylitse metsän
pyyhki ja monia kaasi.
Nousta nyt jälleen
voin, että näkisi
harmaan taivaan
ja pilvet,
jotka viistävät latvoja
murhetta tuoden.
Aurinko hetken leikkii
välissä pilvirepaleiden
kuivaten yön kyyneleet
oksiltani
hetken hyväillen
hetken lämpöä tuoden
Lämpö on rakkautta
laulavat linnut.
Valo on rakkautta
laulavat kukat.
Myrsky onvoimaa
laulaa tuuli
ja nauraa ohitsekiitäessään.
Vesi on elämää
laulaa ruohojen vihreä kuoro.
Kylmyys on kaikkien välissä
neulasien, oksien, ruohon,
kikkien välissä
pilvien välissä.
Kylmyys on vihaa.
Aina kun pilvet
peittävät
valon ja lämmön,
katoaa rakkaus.
Juuri kun nousen
paksuimmat pilvet
on kohdalla.
Miksen katkennut kerralla.
Jaksa en enää
harmaita pilviä,
jaksa en enää tarttua
tuulien harppuun
ja soittaa.
Myrsky on voimaa.
Kuitenkin seison taas
ja tottelen tuulta.
Kuitenkin leikki hetken
valo ja lämpö-rakkaus
oksilla kuivaten
öiset kyyneleet.
Rakkaus on lämpöä
laulavat kukat.
Rauuaus on valoa
laulavat linnut.
Unohdan tuskan ja hymyilen
kauniista kiitän
lohdusta välissä
kahden uhkaavan myrskyn.
Vesi on elämää,
laulaa ruohojen
vihreä kuoro.


Aloitussivu
1940 ja 1950 runojen sivulle