Aloitussivu
1940 ja 1950 runojen sivulle

Myrskyn jälkeen vuorilla, 16.4.1956


Maata vasten makaat
ja katsot,
tuuli huuhtoo ylitse
vuoren laen
taipuvat puut
kumartain myrskyn voimaa,
ken ei kumarru
pirstoiksi mennen luhistuu.
Salamat leikkovat
mustaa taivasta,
avaruus järkkyy
itseni ylitse kaatuu
vesien tulva.
Vapiset
alkoi kallio vapista
parempi näinkin
kuin jos istuisit
majan loukussa
niin sä et näkisi läheltä
myrskyä.
Katso, kultaako
valo jo synkimmän
pilven laitaa
sadekin siirtyi jo vihmoen
metsän ylle.
Ylistää ruohojen vihreä
kuoro sadetta,
ylistää kukkien huojuva
kuoro valoa,
ylistää lintujen hilpeä
kuoro lämpöä.
Tuulien harppukin soittaa
jo lempeämmin.
Toivo on saapunut
luoksesi ihminen.
Nyt sinä itket,
lauennut on kireiden
paarien paino,
estettä ei ole vuoren
kirkkaalle purolle,
vapaa on kulkusi
tuuli.
Märkänä nouset
väristen vilusta.
Voimatkin meni.
Mutta jo hymyilet
kaikki kaikkihan
laulaa.
Ylhäältä vuorelta
näkyy laakson yllä
pilvissä sateenkaari.
Hengität, hengität,
naurat
myrsky on ohitse
loistavat kasteen pisarat
soittaa tuulien harppu
myrsky on voimaa


Aloitussivu
1940 ja 1950 runojen sivulle