Aloitussivu
1980
ja 1990 runojen sivu
Joulukuusi
On syvä kuusen vihreys,
heleät liekit kynttiläin.
Omenan painon kantaen
taas oksa taipuu,
ja kuusen alta
jo tonttu viittoo
ja nyökkää suippolakkipäin.
Näetkö, kuusen alla
on nuken olkihattu
ja päitset Ruskon.
Hämystä oksain nousevat
esille vuodet,
jo menneet palamattomiin.
Ne hymyn tuovat suulle
jo saavat silmän kyyneliin.
Putosi paljon meistä pois
ja paljon saimme,
puettiin iloon mieli
ja ilosta se riisuttiin.
Elämä koski meihin järkyttäin.
Vavahtaa myöskin kuusi,
kun paino pannaan
sen oksiin.
Salaisuus, ihme joulun -
en tiedä, ymmärränkö sen.
Lymysi tonttu aina,
en tiennyt, näinkö vaiko en.
Vain viittaus ja liike -
hyvyyden, valon, lämmön
tajusin heltyen.
Etäällä tähti kiertää,
kimaltaa korkealla kuu.
Valaise lempeästi
nyt maata, joulupuu!
Suo lohdutus ja lämpö
valojen pienten, tuikkivain.
Kumarru, oksa nöyrä,
iloa kannattain.